keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Kalsarit hiihtolomalla

Hiihtolomaviikkoa pukkaa näillä leveyksillä. Jos suunnitelmat olisi menneet kuin Strömsössä, niin päivittelisin lomakuulumisia Kainuun korkeuksilta, mutta elämä on, ja muutaman muuttuvan tekijän naksahdettua vinksalleen istunkin ihmeen tyytyväisenä kotona keittiön pöydän ääressä ja katselen metsän takaa nousevaa aamuaurinkoa ja nautin aamupalaa, ei huono! Hetken aikaa annoin itselleni luvan vaipua "tääonainatätäsamaapaskaaeikötääikinämuutujaikinäeimikääntuuonnistumaan" -fiilikselle, mutta sitten en suostunut vaipumaan synkkyyteen ja itsesääliin vaan aloin kääntää ajatuksia siihen suuntaan, että loma kotona onkin ihan kiva juttu. Varsinkin kun kelit on kohdallaan ja asutaan entisen maalaispitäjän puolella metsän reunassa eikä lähijärven jäällekään ole kuin reilun kilometrin matka kotipihasta.
Maanantain poikkeuksellinen työpäiväkin oli ihan piristävä ja käytiin työkavereiden kanssa nauttimassa meille harvinaista herkkua, lounasbuffaa upeassa tehdasmiljöössä. Normaalistihan meidän työpaikkaruokailu muistuttaa lähinnä surkuhupaisaa sirkusfarssia, jonka vauhdikkaat käänteet saavat aikuisen ihmisen tunkemaan edessään olevan ruoan ääntäkin nopeammin kiduksiinsa ennen kuin muutamasta suusta vierestä kuuluu "lisää ruokaa, lisää maitoa, leipää, mä en enää jaksa syödä, oho lautanen tippu, tolta kaatu maito!" Ja samaan aikaan, kun olet kääntynyt ohjeistamaan 2-vuotiasta, että ei mätä hänen mielestään syötäväksi kelpaamatonta ruokaa minun lautaselle, aivastaa toisella puolella oleva ystävä suoraan ruoka-annokseeni. Juu, hyvää oli röyh, en muista mitä syötiin, mutta nälkä siitä lähti jep.... Mä olen niiiin kateellinen kaikille teille, jotka pääsette työpäivän aikana syömään lounasta jonnekin lounasbuffaan!! Saa olla kateellinen, vaikka tiedän, että eipä tuossa nyt mitään kadehdittavaa ja hohdokasta ole, mutta mulle on.  Tääkin on ammatinvalintakysymys ja itsepä olen tieni valinnut. Väitän kuitenkin, että meidän lounaskeskustelut on paljon filosofisempia kuin yhdenkään muun työpaikkaruokalan  pöytäkeskustelut. Elämänviisauksia suorastaan satelee niskaan. En tosin ole saanut kiinni mitään viisasta tai hauskaa kommentista, jossa eräs ystävä totesi mulle, että "Sä näytät ihan Paavo Pesusieneltä". Jotenkin en osannut ottaa sitä kohteliaisuutena, ehkä olisi pitänyt, en tiedä. Ensimmäisenä tuli mieleeni, että olenko mä perkele muuttumassa keltaiseksi? No pitää vissiin jättää ensi perjantaina punaviinilasillinen juomatta, kun se kerran näkyy jo kasvojen värissä :D :D

Täällä oli fengshuit kohdallaan rauhalliselle ruokailulle.





 

Niin tähän kotilomailuun... Meillähän on puolet perheestä kipeänä flunssaviruksessa, itsellä meinaa yrittää nuha päälle, mutta sitkeästi taistelen sitä vastaan. Isännän talvilomaviikko vaihtui ärhäkän keuhkoputkentulehduksen ansiosta sairaslomaviikoksi ja Maltillisella on vissiin varuskunnan komein cocktail virusta ja oheistauteja. Olen ollut huolesta sekaisin täällä kotona, mutta viimeisimmät uutiset kertoi, että 39:ssä riehunut kuume on jo hellittänyt ja oireet saatu aisoihin täsmälääkityksellä. Nyt vaan toivotaan, että  pojan vointi lähtee tästä kohenemaan.

Eilen vietettiin isännän kanssa ennakkoon sovittua "kalsaripäivää", joka aloitettiin itsevalmistetulla kuoharibrunssilla. Sen jälkeen otettiin sohva haltuun ja alettiin tutustumaan netin leffatarjontaan. Hyvin meni päivä "rötvätessä", saatiin "Kalsaripäivä"-somepäivityksellä tuttavapiirissä pientä kateuttakin aikaiseksi. Suosittelen lämpimästi kaikille kokeilkaa, kotona rentoutuminen on kivaa! Jääpähän matkustamisen vaiva pois, heh!

Pieni kuvakulma kalsaripäivän aamuun

Tänään suunnittelin aurinkoista kävelyretkeä lähijärven jäälle, keuhkotautinenkin lähtee mukaan sillä ehdolla, että lupasin sille autokyydin järven rantaan. Vaikka lasten kasvaminen aiheuttaakin toisinaan pientä ahdistusta niin tuo se myös ihanaa vapautta. Nytkin sain aamupalani syötyä kaikessa rauhassa ilman häiriöitä eikä tarvinnut huolehtia kuin omasta ruokailusta ellei oteta huomioon meidän "villasukkarakastajan" (pupu) Äänekästä häkinkolistelua "annamulleruokaa" -ääniefektein.
Villasukkarakastaja


Tällä villasukkarakastajalla on kevättä rinnassa ja se osoittaa suurta kiintymystä isännän jalassa oleviin vilkasukkiin juoksemalla tämän jalkoja ympäri hirveästi "kurnuttaen" ja sitten äkkihyökkäys jalan kimppuun ja hirmuinen "tikitys" päälle. Isäntä ei ymmärrettävästi ole kovin innostunut kanin lemmenosoituksista, otus on muutenkin raivostuttavilla tempauksillaan(pureminen, syliin kuseskelu) saanut isännän suunnittelemaan kanipaistin tekoa...

Perheen tämän viikon urheilullisin - ja tervein, Vauhdikas! Omistaa kausikortin paikalliseen laskettelurinteeseen, josta hänet parhaiten tavoittaakin tällä viikolla.

Mutta hei oikein ihania kevätpäiviä kaikille, töihin, kotiin, lomalle, sairastupiin ym. Se on kuulkaas jo MAALISKUU - ME LIKE! ♡♡
-E-

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Eräänä aurinkoisena päivänä

Tää pirun talvimoodi ei ota helpottaakseen, mutta onneksi on päiviä, jolloin aurinko kirjaimellisesti paistaa risukasaan ja tällä onnellisella on aamuvuoro ja vielä lyhennys siihen päälle! Ei muuta kuin tiukka kaasutus töistä suoraan kotiin ja jotain lämmintä hyvää kehiin ja eikun terassille nauttimaan auringosta ja kevään tuoksusta.

Ei huono!




Terkut terdeltä!


 Tässä kuvassa oli tarkoitus esitellä meidän kevyttä lumipeitettä, joka varmasti sulaa seuraavilla lämpösillä pois... Tänään kaivoin tuohon samaan kohtaan lapiolla polkua kahden päivän jatkuvan lumisateen jälkeen...hiphei!

Nämä Tuijat pitää vissiin suojata ennen kevätauringon polttavia säteitä.

Onneksi otin nämä kuvat viikolla, muuten ei olisi paljon raportoitavaa, muuta kuin, että lunta on satanut pari vuorokautta...ja sataa edelleen! Tänään on tehty lumitöitä siihen malliin, että vanha alaselän vaiva alkoi jo natisemaan liiasta riehumisesta. Isäntä veivaa tälläkin hetkellä jo toista kierrosta lumikolan varressa ja naapurin pihaan ajoi juuri TRAKTORI tekemään lumityöt...elämä on! :-)


Tai onhan meilläkin eräs, joka ottaa näistä keleista ilon irti. Onni on kotipiha, joka laskeutuu suoraan metsään silloin kun ei kunnon mäkiin ehdi!



Mukavia talvikelejä toivotellen!
-E-

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Uuteen nousuun

Minulle tammi- ja helmikuu näyttäytyy yleisesti äärimmäisen haastavina kuukausina. Olen miettinyt syytä tähän ja tullut siihen tulokseen, että olen joko äärimmäisen malttamaton kevään odotuksen suhteen tai sitten syynä on muutaman viime talven raskaat tapahtumat, jotka ajoittuivat näihin kahteen kuukauteen. Valitettavasti tämä elettävä talvi ei ole tehnyt poikkeusta kuvioon.

Tällä kertaa äärimmäinen kuormitus on tullut työn kautta. Suuret muutokset ja turhautuminen siihen, että itse ei pysty millään tavalla vaikuttamaan asioiden kulkuun. Onneksi saatiin viime viikolla työrauha takaisin ja päästiin jonkinlaisiin positiivisen ilmapiirin asetuksiin ja pystytään jatkamaan perustyötä  normaalisti.
Meidän kodinkoneillakin tuntuu olevan sellainen karma, että ne tuppaavat poksahtelemaan vuoron perään juuri tammi- tai helmikuussa. Niilläkin on vissiin mitta täynnä talvea. Nyt oli vuorossa reilu  kolme vuotta vanha tiskikone. Ei mikään maailmanloppu, mutta yli kaksi viikkoa käsin tiskausta ja osittain kertakäyttöastioita alkoi jo hiljalleen ärsyttämään kaiken muun skeidan lisäksi. No korjauslasku odottaa tuloaan, mutta taitaa jäädä juuri samaan summaan vakuutuksen omavastuun kanssa, joten siitäkään ei ole mitään iloa tässä tilanteessa. Mutta hei, kone toimii nyt ja  kehrää niin mukavasti tälläkin hetkellä tuolla keittiössä! Eli kun katson ajassa taakse päin viime sunnuntaihin niin fiilikset oli silloin paljon enemmän pakkasen puolella kuin nyt. Flunssan pirulainen oli tehnyt tuhojaan ja kaatanut petiin jo edellisen viikon puolivälissä, mutta tänä viikonloppuna olen päässyt jo varovasti lenkille ja tänään tehnyt lumityöt kevyesti hölkäten.
Eihän tämä tästä voi mennä muuta kuin parempaan päin, vai mitä??

Toki tähän alkuvuoteen on kuulunut myös iloisia asioita, hauskanpitoa risteilyllä hulvattomassa naisporukassa sekä ihania ystäviä ja iloa ystävien puolesta. Yksi parhaista päätöksistä oli laittaa lenkkarit jalkaan eilen aamulla ennen seitsemää ja päästellä höyryt päästä lenkillä ystävän kanssa. Siitä sai mielettömät kiksit koko loppupäiväksi eikä edes eiliselle jäänyt viikkosiivous pahemmin haitannut.

Tänään on ystävänpäivä ja facen aikajana on ollut täynnä ystävänpäivä tervehdyksiä. Parhaat ystävät on kuitenkin läsnä joka päivä, vaikka heitä ei näkisikään päivittäin ja puheluiden välikin venähtäisi pitkäksi.

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille
Ja  mukavaa alkavaa viikkoa!
-E-
Koska edelleen kituutan kirjoittamalla näitä juttuja tabletilla, joudutte tyytymään puhelimella otettuihin kuviin. Yritän ratkaista kuvaongelman jotenkin, kunhan jaksan keskittyä olennaiseen. 

Kuva napattu eilen aamulla lenkiltä kotiin palatessa juuri kun päivä oli valjennut ja linnut lauloivat iloisesti.


  Viime viikkojen tiskikaaosta.

Ja... ihana toimiva laite!
Hyvää ystävänpäivää!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Lupauksia

Heinäkuusta helmikuuhun! Semmoinen tauko tällä kertaa...Ei ole ollut vissiin mitään asiaa, kun ei ole käynyt koko blogi pienessä mielessäkään moneen kuukauteen, hupsista! En ole ottanut kirjoittamisesta paineita vaan päätin, että sitten jos joskus tuntuu siltä, sitten...ehkä.
Nyt sitten ehkä....Katsotaan lähteekö kirjoittaminen vauhtiin vai ei, jos ei lähde niin annan koko asian olla.

No mitäs keski-ikäisen tasaiseen elämään tällä hetkellä kuuluu? Tapahtumia ei ole puuttunut menneeltä puolelta vuodelta, päinvastoin! Toisinaan on menty tukka putkella paikasta toiseen, on eletty uudenlaista arkea ilman Vauhdikkaan jalkapalloa ja esikoisen jokapäiväistä läsnäoloa. Ensin mainittu tuli siihen tulokseen, että kahdeksan vuotta nahkakuulan perässä juoksua riittää tältä erää - vauhti ei kuitenkaan ole hiljentynyt, toiminta on siirtynyt sisäliikuntahalleihin trampoliinille ja näin talvella laskettelurinteeseen. Jälkimmäisenä mainittu esikoinen suorittaa 11kuukauden varusmiespalvelusta puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa ja toisinaan tuntuu siltä, että kyllä armeija aina kotiolot voittaa, heh!

Viime päivinä meillä on podettu flunssaa, nukuttu huonosti ja pesty yksi kuulakärkikynä pesukoneessa vaaleiden paitojen kanssa...Siinäpä tärkeimmät. Ja koska tämä kaikki on tapahtunut minulle niin jokainen voi päätellä kuinka iloinen olen päästessäni huomenna taas töihin! Se kuulakärkikynä pesukoneessa ei millään muotoa ollut oma vika, jäljet siinäkin johti taas suoraan sylttytehtaalle eli Vauhdikkaaseen. En tiedä miten muiden 13-vuotiaiden vaatteet kulkeutuu pyykkiin, mutta empiiristen tutkimusten jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että valtaosin lattian kautta. Lattiallaolo aika vaihtelee paljon riippuen siitä kuinka usein teinin äiti viitsii edes vilkaista teinin huoneen ovesta sisälle.  Viitsiminen johtaa nimittäin yleensä lähes joka kerta jonkinlaiseen mielensä pahoittamiseen ja voittajafiilikseen siitä, että minkälaisen välinpitämättömän luolamiehen sitä on onnistunut jälkikasvustaan kasvattamaan. Tuttua?? Leikki-ikäisten  sotkeminen ei ole tästä nykyisestä näkövinkkelistä katsottuna mitään tähän hieltä ja deodorantilta tuoksuvaan epämääräiseen tavarakröykkiöön verrattuna. Puhumattakaan varusmiehen tavaroista, jotka nekin yllättäen löytyy hyvin usein lattialta eikä niiden haju ole ainakaan yhtään sen parempi kuin tämän "Neandertalilaisen" -päinvastoin.

Leikki-ikäisten sotkut on mielestäni paljon helpommin hallittavissa, koska sen ikäisillä ei ole vielä itsemääräämisoikeutta, näin kärjistetysti sanottuna. Vanhemmat laittaa lapset nukkumaan, kun on nukkumaanmenoaika, käskee siivoamaan leikit jonkinlaisen uhkailun ja kiristyksen saattelemana - toimii yleensä. Ja äiti on yleensä se, joka päättää siitä millaisia vaatteita pikkupilteille ylipäätään hankitaaan. Oli aika, jolloin meidänkin pojat  pukeutui siististi ehjiin, puhtaisiin ja sopivan kokoisiin ja sävyiltään toisiinsa sopiviin vaatteisiin. Sitten tuli teini-ikä ja itsemääräämisoikeus, joka muutti ainakin meidän nuorison pukeutumistyyliin kertaheitolla. Itsemääräämisoikeus on tietysti vielä rajoitettua, mutta vaatetuksen suhteen olen antanut tiettyjä vapauksia.

Kuulakärkikynän joutuminen pesukoneeseen johtui täysin siitä, että vaatteet oli taas kerran keräilty lattialta suoraan koneeseen. Kynänraato oli sitä myöten kulkeutunut koneen sisään ja minä pahaa aavistamatta laitoin koneen pyörimään.....Paskahalvaus on lieva ilmaisu siitä tunteesta mitä koin, kun otin pyykit ulos koneesta. Ei siitä sen enempää muuta kuin, että heilutan ylistyksen aaltoja Googlelle ja Marttaliiton ohjesivuille. Ja kyllä, se hiuslakka todellakin toimii kuulakärkikynän mustetahran poistossa...rajallisesti tosin.

Tässä tämän teinejä ylistävän monologin päätteeksi haluan toivottaa iloista viikkoa kaikille ja LUPAAN palata asiaan heti, kun sitä seuraavan kerran on kerrottavaksi asti!


-E-

Auringonsäteitä flunssapetiin


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Hoodeilla taas!

Kylläpä aika rientää, kesä on täällä ja lomaakin takana jo viikko. Mutta, kuten alussa lupasin, fiiliksen mukaan mennään. Kesäfiilis on loistava vaikka järkkyhelteistä ei olla tänä kesänä saatu nauttiakaan.  Noh, lämpöisestä tykkään kyllä, mutta en helteistä, joten nämä +22 kelit passaa oikein mainiosti.
Ensimmäiseen lomaviikkoon saatiin tungettua muutama sata kilometriä Etelä-Suomen maanteitä ja kolme päivää Hangossa. Yhdet rippijuhlat toisaalla ja matkan varrella mukava yllätyskyläily.
Loppuloma eli seuraavat kolme viikkoa mennään ilman kelloa ja kalenteria fiilispohjalta. Lottovoiton toivossa kävin uusimassa passini, sitä ja voittoa odotellessa on vissiin tartuttava  kodin keskeneräisiin asioihin. Kuten esimerkiksi terassikaiteiden asennukseen. Viime viikolla suoritin, ainakin omasta mielestäni, mitalin arvoisesti muutaman kaidetolpan pohjamaalauksen, joten se oikeuttaa varmaankin "projektipäällikön" titteliin kaide asennuksessa eikö? ;)

Tänään lähetetään esikoinen matkaan armeijan vihreisiin. Haikeaa, kieltämättä kyllä, mutta kaverin innostunut asenne palvelusta kohtaan tekee asian huomattavasti helpommaksi kestää. Palveluspaikka sijaitsee kaiken lisäksi ihan tässä omassa kotikaupungissa puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa.

Tässä kuitenkin muutama tunnelmapala Hangosta, josta on tullut jo parin vierailukerran jälkeen yksi lempipaikoistani.




Majoituttiin ihanassa Villa Maijassa

"Kesälle ja lomalle"
Näillä liikuttiin ympäri kaupunkia

Myös Neljän tuulen tuvalle Bellevuen rantatietä pitkin



Kakkupala kauniissa maisemassa

Tein taidetta Tulliniemen tuulisella rannalla




Matkaseurana meillä vauhdikas ja kaveri


Hanko on kyllä aivan ihana lomakohde. Pyöräillen näkee paljon, tekemistä ja nähtävää riittää ihan jokaiselle. Pari - kolme päivää menee mukavasti paikkoja katsellen ja merestä nauttien. Matkaseurana olleet pojat viihdyttivät hyvin pitkälti itse itsensä eivätkä suostuneet meidän matkassa kulkemaan. "Me vietetään nyt lomaa Hangossa" tuumasi kaksikko ja poistui rannalle pallon ja frisbeen kanssa :D

Näin on, loma jatkuu meilläkin aurinkoisena ja lämpimänä täällä kotipuolessa. Tänään ei kyllä asenneta yhtään kaidetta terassille vaan nautitaan ihanasta kesästä!

Kesäterkuin
-E-