keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Kalsarit hiihtolomalla

Hiihtolomaviikkoa pukkaa näillä leveyksillä. Jos suunnitelmat olisi menneet kuin Strömsössä, niin päivittelisin lomakuulumisia Kainuun korkeuksilta, mutta elämä on, ja muutaman muuttuvan tekijän naksahdettua vinksalleen istunkin ihmeen tyytyväisenä kotona keittiön pöydän ääressä ja katselen metsän takaa nousevaa aamuaurinkoa ja nautin aamupalaa, ei huono! Hetken aikaa annoin itselleni luvan vaipua "tääonainatätäsamaapaskaaeikötääikinämuutujaikinäeimikääntuuonnistumaan" -fiilikselle, mutta sitten en suostunut vaipumaan synkkyyteen ja itsesääliin vaan aloin kääntää ajatuksia siihen suuntaan, että loma kotona onkin ihan kiva juttu. Varsinkin kun kelit on kohdallaan ja asutaan entisen maalaispitäjän puolella metsän reunassa eikä lähijärven jäällekään ole kuin reilun kilometrin matka kotipihasta.
Maanantain poikkeuksellinen työpäiväkin oli ihan piristävä ja käytiin työkavereiden kanssa nauttimassa meille harvinaista herkkua, lounasbuffaa upeassa tehdasmiljöössä. Normaalistihan meidän työpaikkaruokailu muistuttaa lähinnä surkuhupaisaa sirkusfarssia, jonka vauhdikkaat käänteet saavat aikuisen ihmisen tunkemaan edessään olevan ruoan ääntäkin nopeammin kiduksiinsa ennen kuin muutamasta suusta vierestä kuuluu "lisää ruokaa, lisää maitoa, leipää, mä en enää jaksa syödä, oho lautanen tippu, tolta kaatu maito!" Ja samaan aikaan, kun olet kääntynyt ohjeistamaan 2-vuotiasta, että ei mätä hänen mielestään syötäväksi kelpaamatonta ruokaa minun lautaselle, aivastaa toisella puolella oleva ystävä suoraan ruoka-annokseeni. Juu, hyvää oli röyh, en muista mitä syötiin, mutta nälkä siitä lähti jep.... Mä olen niiiin kateellinen kaikille teille, jotka pääsette työpäivän aikana syömään lounasta jonnekin lounasbuffaan!! Saa olla kateellinen, vaikka tiedän, että eipä tuossa nyt mitään kadehdittavaa ja hohdokasta ole, mutta mulle on.  Tääkin on ammatinvalintakysymys ja itsepä olen tieni valinnut. Väitän kuitenkin, että meidän lounaskeskustelut on paljon filosofisempia kuin yhdenkään muun työpaikkaruokalan  pöytäkeskustelut. Elämänviisauksia suorastaan satelee niskaan. En tosin ole saanut kiinni mitään viisasta tai hauskaa kommentista, jossa eräs ystävä totesi mulle, että "Sä näytät ihan Paavo Pesusieneltä". Jotenkin en osannut ottaa sitä kohteliaisuutena, ehkä olisi pitänyt, en tiedä. Ensimmäisenä tuli mieleeni, että olenko mä perkele muuttumassa keltaiseksi? No pitää vissiin jättää ensi perjantaina punaviinilasillinen juomatta, kun se kerran näkyy jo kasvojen värissä :D :D

Täällä oli fengshuit kohdallaan rauhalliselle ruokailulle.





 

Niin tähän kotilomailuun... Meillähän on puolet perheestä kipeänä flunssaviruksessa, itsellä meinaa yrittää nuha päälle, mutta sitkeästi taistelen sitä vastaan. Isännän talvilomaviikko vaihtui ärhäkän keuhkoputkentulehduksen ansiosta sairaslomaviikoksi ja Maltillisella on vissiin varuskunnan komein cocktail virusta ja oheistauteja. Olen ollut huolesta sekaisin täällä kotona, mutta viimeisimmät uutiset kertoi, että 39:ssä riehunut kuume on jo hellittänyt ja oireet saatu aisoihin täsmälääkityksellä. Nyt vaan toivotaan, että  pojan vointi lähtee tästä kohenemaan.

Eilen vietettiin isännän kanssa ennakkoon sovittua "kalsaripäivää", joka aloitettiin itsevalmistetulla kuoharibrunssilla. Sen jälkeen otettiin sohva haltuun ja alettiin tutustumaan netin leffatarjontaan. Hyvin meni päivä "rötvätessä", saatiin "Kalsaripäivä"-somepäivityksellä tuttavapiirissä pientä kateuttakin aikaiseksi. Suosittelen lämpimästi kaikille kokeilkaa, kotona rentoutuminen on kivaa! Jääpähän matkustamisen vaiva pois, heh!

Pieni kuvakulma kalsaripäivän aamuun

Tänään suunnittelin aurinkoista kävelyretkeä lähijärven jäälle, keuhkotautinenkin lähtee mukaan sillä ehdolla, että lupasin sille autokyydin järven rantaan. Vaikka lasten kasvaminen aiheuttaakin toisinaan pientä ahdistusta niin tuo se myös ihanaa vapautta. Nytkin sain aamupalani syötyä kaikessa rauhassa ilman häiriöitä eikä tarvinnut huolehtia kuin omasta ruokailusta ellei oteta huomioon meidän "villasukkarakastajan" (pupu) Äänekästä häkinkolistelua "annamulleruokaa" -ääniefektein.
Villasukkarakastaja


Tällä villasukkarakastajalla on kevättä rinnassa ja se osoittaa suurta kiintymystä isännän jalassa oleviin vilkasukkiin juoksemalla tämän jalkoja ympäri hirveästi "kurnuttaen" ja sitten äkkihyökkäys jalan kimppuun ja hirmuinen "tikitys" päälle. Isäntä ei ymmärrettävästi ole kovin innostunut kanin lemmenosoituksista, otus on muutenkin raivostuttavilla tempauksillaan(pureminen, syliin kuseskelu) saanut isännän suunnittelemaan kanipaistin tekoa...

Perheen tämän viikon urheilullisin - ja tervein, Vauhdikas! Omistaa kausikortin paikalliseen laskettelurinteeseen, josta hänet parhaiten tavoittaakin tällä viikolla.

Mutta hei oikein ihania kevätpäiviä kaikille, töihin, kotiin, lomalle, sairastupiin ym. Se on kuulkaas jo MAALISKUU - ME LIKE! ♡♡
-E-

2 kommenttia:

  1. No voih, mutta hei....olet oikeassa, loma on loma kotonakin ja kuvistasi saa ainakin oikein mukavan tunnelman tänne asti :)
    Teillä siis myös pupu :D Ihana <3
    Meillä on reilu vuoden ikäinen hermeliini, joka asuu talvet tyttäreni huoneessa ja kesät ulkona.
    Hauska tapaus.

    Oikein hyvää loppuviikkoa teille - maaliskuu on alkanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Molempien puolikuntoisuus auttaa ottamaan rennosti - ei tee mieli riehua.
      Meidän kaniherra on jo 6-vuotias kääpiöluppa. Raivostuttavan ihana ja varsin persoonallinen tapaus. On ollut sisätiloissa meillä kesät talvet <3

      Poista